Salpausselän kisoisa pujottelu oli ensi kertaa mukana vuonna 1939. Näytöslajina sitä esiteltiin jo Lahden MM-kisoissa 1938. Vuonna 1939 voiton vei Puijon Hiihtäjien Erkki Penttilä, toiseksi laski Helsingin Toverien Heimo Hyyppä ja kolmanneksi pujotteli Helsingin Hiihtäjien Heimo Ebb.
Ensimmäisen kerran kisat järjestettiin kansainvälisenä kilpailuna 1946, mutta tuolloin vain yksi ulkomainen laskija oli mukana eli ruotsalainen Stig Sollander. 1950-luvulla kisat olivat pääasiassa kansallisia.
Salpausselällä ensimmäiset naisten pujottelukilpailut järjestettiin 1946. Tuolloin osanottajia oli vain kolme. Myöhemminkin kisoihin osallistui yleensä korkeintaan kahdeksan kilpailijaa. Naisten kilpailut olivat koko ajan kansallisia kilpailuja.
Salpausselällä järjestettiin pujottelukisoja vuoteen 1967 saakka. Sen jälkeen kilpailut siirtyivät Tiirismaan rinteille. Suurpujottelu oli ohjelmaan Salpausselän kisoihin 1968 ja naisten suurpujottelukilpailut alkoivat 1973. Salpausselän kisojen yhteydessä järjestettyjä pujottelu- ja suurpujottelukisoja järjestettiin viimeisen kerran 1988 Tiirismaalla.
Lahden Hiihtoseura halusi panostaa myös alppilajeihin. Omat rinteet ja hiihtokeskus avattiin Tiirismaalle 1968. LHS:n nuoret alppihiihtäjät pääsivät harjoittelemaan uusissa hyvissä rinteissä. Hiihtohissinousujen määrä oli 1971-1972 jo 226 856 kappaletta.
Paikka oli ihanteellinen Etelä-Suomen korkeimpana rinteenä. Sitä mainostettiinkin rinteen kunnostuksen jälkeen 1972 ainoaksi kansainväliset suurpujottelumitat täyttäväksi mäeksi Etelä-Suomessa. Alkuvuosina palkattua henkilökuntaa oli vähän ja paljon tehtiin LHS:n talkootyönä.
Oman hotellin rakentamisesta luovuttiin, koska Tiirismaan naapuriin nousi kilpailija ja yhteistyökumppani - Messilän hiihtokeskus, joka rakensi majoitustilaa ja ravintolapalveluja. 1990-luvun alussa Messilä ja Tiirismaa yhdistyivät.
Parhaiten pärjänneitä lahtelaisia alppihiihtäjiä ovat olleet kautta aikojen muun muassa yhdistetyn mies ja tehtailija Esko Järvinen, joka oli ensimmäisissä Suomen SM-syöksykilpailuissa 1937 mukana ja saavutti toisen sijan. Toivo Lehtovuori oli 1940-luvun kansallisia pujottelijoita. Hän toimi myöhemmin LHS:n pujottelujaoston puheenjohtajana 12 vuotta ja Salpausselän pujottelukilpailujen johtajana 15 vuotta.
LHS:n Raimo Manninen oli 1960-luvulla maailman huipputasolla ja vain harmittavat loukkaantumiset estivät tuolloin suomalaisen arvokisamenestyksen. 1970-luvulla tunnetuimpia lahtelaisia laskijoita olivat Petri Tuominen ja Janne Frisk.
1980-luvulla menestyi hyvin Sami Tikkanen, joka saavutti SM-mestaruuden suurpujottelussa 1983 ja oli monivuotinen maajoukkuelaskija. Muita SM-mitalistelja 1980-luvulla olivat mm. Annika Knuuttila ja Maria Käppi.
1990- ja 2000- luvuilla LHS:n menestys jatkui juniorisarjoissa ja seura onkin ollut jatkuvasti maamme parhaimpien alppiseurojen joukossa. Yleisen sarjan kilpailuissa taso nousi huomattavasti 1990-luvulle tultaessa. Siitä huolimatta LHS on saanut mitaleja aina silloin tällöin myös yleisessä sarjassa: 1990 Rami Ruuska, 1992 Pasi Laitakari, 1995 Matias Partanen. LHS:n alppihiihdon tunnetuimmat nimet ovat olleet Pia ja Henna Raita.
Henna Raita nousi jo 4-vuotiaana suksien päälle ja laski 7-vuotiaasta lähtien kilpaa. Hän ei kuitenkaan omasta mielestään ollut juniorina superlahjakkuus, ja hänen pikkusiskonsa Pia pyyhki vielä rinteessä ohi. Henna Raita kuului Suomen alppimaajoukkueeseen nuorten MM-kilpailuista 1990-luvun alkupuolelta lähtien.
Ensimmäiset maailmancupin pisteensä Henna nappasi kaudella 1999-2000 USA:n Copper Mountainilla. Hennan uran paras saavutus on olympialaisissa 2002 Salt Lake Cityssä 8. sija. Henna päätti kilpauransa keväällä 2006. Pia jatkoi kilpauraansa telemark-hiihdossa ja voitti vuonna 2001 maailmanmestaruuden. Miesten puolella 2000-luvun parhaista suorituksista on vastannut Janne Haarala, joka edusti Suomea Eurooppa-Cupin osakilpailuissa.
