Tämän vuoden Ampumahiihdon maailmancup on monellakin tapaa erilainen kuin aikaisemmin. Koronan vuoksi maajoukkueet elävät koronakuplassa, yleisöä ei ole ja kisapaikkakuntia on karsittu, mutta kilpailujen määrä on pysynyt toistaiseksi ennallaan.  Maskipakko (huom. pakko ei suositus) on kaikkialla paitsi harjoituksissa, kilpailuissa ja omassa huoneessa. Ruokailuissakin vain syömisen ajaksi saa maskin ottaa pois. Kaikkialla muualla paitsi harjoituksissa ja hotellilla liikkuminen on kielletty. Ruokakaupastakin tilaamme välipalat toimituksella. Koronatestejä tehdään joka neljäs päivä, joten siihenkin on saanut tottua. Toki nenästä otettuun näytteeseen ei totu ikinä.

Alkuun tämä kaikki oli vähän vierasta, mutta nopeasti sen on omaksunut. Yleisön puuttuminen harmittaa tietenkin, mutta ilmankin pärjää. Positiivisin asia tässä casessa on kuitenkin se, että matkustamista on nyt vähemmän. Ensimmäisen trimesterin neljän kisapaikkakunnan sijaan onkin vain kaksi: Kontiolahti ja Hochfilzen. Sama meno jatkuu vuoden vaihteen jälkeen, kun kaksi ensimmäistä kisaviikkoa pidetään samassa paikassa Oberhofissa.  Vielä kun ampumahiihtosirkus siirtyi suoralla charter-lennolla Joensuusta Salzburgiin oli matkustaminen suorastaan vaivatonta.

Oma kilpailukauteen valmistautumiseni sen sijaan ei ollut täysin vaivatonta ja lumileirillämme Oloksella olikin vähän haasteita ammunnan ja fysiikan suhteen. Sain kuitenkin ryhtiliikkeen molemmissa aikaiseksi ja meno on parantunut kisa kisalta. Kontiolahdella oli vielä vähän varovaista tekemistä, kun sekä penkalla että ladulla pieni epävarmuus vaivasi mielessä. Nyt kolmannella kisaviikolla Hochfilzenissä onkin ollut jo huomattavasti parempaa. Pikakilpailusta uran tähän asti paras mc-sijoitus 18. ja vielä takaa-ajostakin mc-pisteitä. Lisäksi miesten viestijoukkueelle top10 sijoitus pitkästä aikaa! Ja huomion arvoista on, että viestissä maita oli 25. Monelta tämä seikka jää usein noteeraamatta.

Kansainvälisen ampumahiihtoliiton IBU:n toimet liittyen koronaan ovat olleet Suomen mediassakin hyvin esillä. Reagointi aloitettiin hyvissä ajoin ja uskallettiin rajoittaa kisapaikkakuntien määrää. Matkustamista saatiin vähennettyä ja tuntuu että koronakuplasta on saatu oikeasti toimiva. Alkuun toki löytyi muutamia positiivisia korona -tuloksia, kun kaikilla mailla ei tainnut olla täysin virallisia testejä tehtynä maahan tullessa, mutta nämäkin henkilöt saatiin hyvin eristettyä. Osalla joukkueista oli myös pieniä vaikeuksia noudattaa kaikkia rajoituksia, mutta IBU:n annettua muutaman nootin, alkoivat loputkin rikkurit jo uskomaan. IBU on vahva lajiliitto ja hyvä niin sillä näyttää siltä, että me ampumahiihtäjät saamme kilpailla koko kauden.

Olen nyt ollut reissussa 32 päivää ja vielä olisi seitsemän jäljellä (ja 4 korona testiä) ennen kuin pääsee joulun viettoon Suomeen. Ensi vuoden puolella odottelee vielä yli 70 matkapäivää koronakuplassa, joten vielä saa erikoisjärjestelyistä tovin “nauttia”. Mutta tällä viikolla on vielä neljälle päivälle (to-su) tarjolla huippu-urheilua ampumahiihdon muodossa, joten muistakaahan seurata!

Olli Hiidensalo

Ampumahiihtäjä