Lähtökohtaisesti urheilussa syntyy hyviä tuloksia, kun urheilijan sekä taustajoukkojen mieli on hyvä ja positiivinen. Tällöin ajatukset ovat kohdistuneet olennaiseen. Joskus urheilun parissa mieli kuitenkin lähtee heilumaan, alkaa ärsyttää.

On olemassa varmasti miljoonia asioita, mitkä huteroittaa mieltä. Omasta kokemuksestani olen kuitenkin huomannut yhden pienen, mutta olennaisen asian, joka harmittomuudessaan kalvaa lähes aina. Hassua sinänsä, tämä yksi ja sama asia kaihertaa niin urheilijoita, valmentajia, vanhempia kuin joukkueenjohtajia ja oikeastaan ihan kaikkia.

Tämä nihkeyden perikuva on myöhästyminen tai myöhässä oleminen! Ja nyt en tarkoita myöhään jäänyttä alppikäännöstä enkä VR:n junia vaan esim. myöhässä treeneihin tulemista tai leireillä myöhässä rinteeseen lähtemistä ja kaikkea sitä, mikä treenaamisessa liittyy sovittuihin aikatauluihin ja niistä myöhästymisiin.

Myöhästyminen (toisen) on sinänsä pieni asia, mutta se nostattaa usein negatiivisia tunteita. Monet miettivät, miksi joku on myöhässä, miksi meidän ja minun pitää odottaa, miksi aina sama henkilö on myöhässä, kuinka meidän treenit vaikeutuvat myöhästyneen johdosta jne.

Toisaalta myös myöhässä oleminen (itsensä) aiheuttaa stressiä. Miksi en herännyt ajoissa, miksi vetkuttelin lähtiessä, miksen löytänyt sukkiani, enkö minä koskaan ehdi ajoissa ja miksi, miksi… jne., jne.

Oma lukunsa on vielä ehdollinen myöhässä oleminen. Myöhästyinkö minä, koska joku muu teki sitä tai tätä tai jätti tekemättä sitä tai tätä? Entä myöhästyykö joku, jos minä myöhästyn? Homma siis kertautuu ja aiheuttaa usein melkoisen sopan, jota sitten hämmennetään enemmän tai vähemmän.

Jotta myöhästymisiä voisi vähentää, kannattaisi asiasta sopia etukäteen. Tulee sopia säännöt mitä siitä seuraa, jos myöhästytään. Jokaisen henkilön tulee myös asian ratkaisemisessa huomioida kaveri. Oli hän sitten lähin ystävä, kilpakumppani tai kuka vain, toisen huomioiminen kannattaa aina ja on hyve. Kaveri kannattaa huomioida sekä kaveria kannattaa myös tarvittaessa jeesata ja auttaa. Silloin saa itsekin oikeuden myös vastaanottaa palveluksen kaverilta.

Miksi otan tämän nyt esiin? Siksi, että asiasta keskusteleminen kehittää yhteisöä ja yhteisöt kehittävät urheilua. On positiivinen luuppi tai oravanpyörä, että erilaisista asioista kuten esimerkiksi myöhässä olemisesta keskustellaan. Loppujen lopuksi on urheilua ja tuloksia kehittävää, kun pieniä asioita korjaillaan yksi kerrallaan.

Kannattaisiko siis olla ajoissa? Olemalla ajoissa helpotat elämää - niin omaasi kuin muiden.

Hyvää ja iloista pääsiäistä kaikille!


Rami Ruuska
Puheenjohtaja
Lahden Hiihtoseura ry, alppijaosto