Suomen Hiihtoliitto julkaisi keväällä kattavan maastohiihtovalmennuksen linjauksien sisältämän strategiansa. Strategia sisältää valmennuslinjaukset aina lapsuusvaiheesta huippuvaiheeseen saakka. Seuratoiminta ja laadukas valmennus on linjauksen avainasemassa: se luo edellytykset ja pohjan elinikäiselle harrastukselle. Toimiva seuravalmennus tuo turvallisen, vetovoimaisen ja kannustavan ympäristön urheilijalle ja sen ytimessä on puhdas urheilu ja reilu peli kaikissa ikäluokissa. Hiihtoliiton uusi valmennuslinjaus sisältää kattavan läpileikkauksen harjoitteluun kaiken ikäisille hiihtäjille. Valmennuslinjaus toivotaan otettavan käyttöön kaikissa hiihdon valmennusta järjestettävissä seuroissa. Myös toimiva urheilijan polku luo edellytykset huippu-urheilijaksi kasvamiseen ja tässä seurojen, valmentajien ja vanhempien tuki on tärkeässä roolissa.
Lapsuusvaiheessa tärkeintä on monipuolinen, säännöllinen ja runsas liikkuminen. Tämä tuo lapselle riittävät mahdollisuudet kehittyä urheilijana. Lapsuudessa motoriset liikuntataidot (tasapaino-, liikkumis- sekä erilaisten välineiden käsittelytaidot) ovat avainasemassa ja niiden riittävä omaksuminen mahdollistaa myöhäisemmässä vaiheessa esimerkiksi tekniikan oppimisen. Liikunnan laatutekijöistä tärkeänä pidetään riittävää liikuntamäärää: 1000 tuntia vuodessa eli 3 tuntia päivässä tapahtuvaa monipuolista liikuntaa. Laaja, monilajinen liikuntatausta vähentää tutkitusti loukkaantumisriskiä ja auttaa lasta löytämään kiinnostavan urheilulajin itselleen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että lasta pitäisi kuskata joka päivä eri lajien harrastuksissa, vaan sitä, että yhdessäkin lajissa harjoittelu olisi riittävän monipuolista kaikkien vaadittavien ominaisuuksien oppimiseen. Tähän haasteeseen onkin vastattu Hiihtoliiton uudessa valmennuslinjauksessa hyvin, sillä sieltä löytyvät monipuoliset tuntisuunnitelmat seurojen harjoituksiin valmiiksi käytettäviksi eri ikävuosille. Valmennuslinjaus nostaa esiin myös eri ikäkausien painopisteharjoitukset sekä tehoharjoittelun ohjeistukset ja vinkkejä valmentajille harjoitussuunnitelmien laatimiseen.
Suurin osa lapsen ja nuoren liikuntamääristä tulee kuitenkin muualta kuin ohjatuista seuraharjoituksista. Jos ohjattuja harjoituksia on esimerkiksi kolme kertaa viikossa, 1,5 tuntia kerrallaan, on tässä vasta ¼ lapsen viikkoliikuntamäärästä. Loput liikunnoista tulevatkin omatoimisista liikunnoista/harjoituksista, koululiikunnasta ja esimerkiksi koulumatkoista. Omatoimiset liikunnat ovat kehittyvälle lapselle ja nuorelle tärkeitä. Vapaa-ajan ns. ”höntsäliikunnassa” ja erityisesti uusien nuorisokulttuurisissa lajeissa toteutuu automaattisesti kaikki laatutekijät, jotka innostavat lasta liikkumaan. Laadukas ja riittävä liikkuminen ei kuitenkaan riitä urheilijaksi kehittymiseen, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista urheilijaksi kasvamisen ohjausta. Tässä suurin vastuu on vanhemmilla. Vanhemman rooli on innostaa lasta urheiluun, monipuolisten liikuntataitojen kehittämiseen, hyvään fyysiseen kehitettävyyteen sekä urheilulliseen elämäntapaan.
Olympiakomitealta on juuri valmistunut Kasvata urheilijaksi – vanhemmat urheilijan tukena -opas. Tämä opas on tarkoitettu vanhemman tueksi kasvattaessaan lasta urheilijaksi unohtamatta ihmisyyteen ja kasvatukseen liittyviä tekijöitä. Oppaassa vanhemmuuden roolikartta jaetaan aina elämän opettajasta rakkauden antajan rooliin perinteistä kehityskolmiota unohtamatta (lepo-ravinto-liikunta). Yksi tärkeä rooli vanhemmalla on kannustaminen nuorta arkiliikuntaan. Urheilevat nuoret liikkuvat tutkimusten mukaan liian vähän arjessa ja pääsääntöisesti myös liian matalilla tehoilla. Koulumatkat ja mahdollisesti jopa matkat ohjattuihin harjoituksiin aktiivisesti lisäävät viikoittaista liikuntamäärää usein huomattavasti. Vanhemman rooli onkin kannustaa lasta tämän tyyppiseen liikkumiseen. Vanhemman rooli ravitsemuksessa on myös erittäin tärkeä, sillä aikuinen tavanomaisesti valitsee mitä lapset syövät. Laadukas, monipuolinen, riittävä ravinto on urheilevan ja kasvavan lapsen kulmakivi. Nuoren ruokasuhde kehittyy fyysisen ja psyykkisen kehittymisen rinnalla ja vanhemman tulee tukea ja opastaa lasta ravitsemukseen ja kehonkuvaan liittyvissä asioissa.
Erittäin tärkeässä roolissa palautumisen ja kehittymisen kannalta on urheilijan riittävän unen saannin takaaminen. Nuoren urheilijan tulisi nukkua noin yhdeksän tuntia vuorokaudessa, jotta palautuminen, kasvaminen ja aktiivinen elämäntapa mahdollistuvat. Jos unimäärä ei ole riittävä, psyykkinen ja fyysinen kuormitus kasautuu ja urheilija voi kärsiä esimerkiksi koordinaatioon tai reaktionopeuteen liittyvistä ongelmista ja altistua vammoille. Lapsen fyysinen kuormitus on harvoin väsymisen syy, sillä lapsen palautumiskyky on huippu-urheilijan tasoa. Nuoren väsyminen johtuu usein muista tekijöistä kuin liikunnasta. Yläkoululaisille tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että suurin väsymiskuorma tulee stressistä mm. koulussa, kiireisestä arjesta ja esimerkiksi pitkistä harjoitus- tai koulumatkoista, jotka venyttävät arkipäivien pituutta. Koska lapsen ja nuoren elimistö ei toimi kuten aikuisella ja esimerkiksi lepo - ja harjoitussyke saattaa heitellä päivittäin monien eri tekijöiden vaikutuksesta, onkin kokonaiskuormituksen seurantavastuu vanhemmilla. Jos nuori kokee stressiä ja uupumista vaikkapa koulutehtävistä ja kokeista, kannattaa ohjattua harjoittelua vähentää ja lisätä omaehtoista liikkumista. Tämä tuo harvemmin lisää stressikuormaa, sillä silloin tehoa voi säädellä itse, ja tehdä sitä mikä itsestä tuntuu hyvälle. Tällöin kannattaa myös aikatauluttaa arkea uudelleen vanhemman opastuksella ja tarkistaa levon, ruokailun, koulun ja harjoittelun suhdetta.
Vanhemman tulee erottaa omat urheilulliset tavoitteensa lasten tavoitteista. Lapsuus- ja nuoruusvaiheessa liikunnan ilo, innostus ja liikunnan kasvaminen intohimoksi on tärkeä askel urheilijan polulla. Tämän kautta vahva itsetunto ja itsesäätelytaidot kehittyvät. Vanhemman tehtävä on tukea lasta tilanteissa, jossa nuori pähkäilee motivaatiotaan harjoitteluun, asettaessaan tavoitteitaan tai tuskaillessaan kehittymisensä kanssa. Turvan luominen, vankkumaton tuki ja itseluottamuksen ja itsetunnon kasvun tukeminen ovat vanhemman tehtäviä. Seuraavan kerran kun lapsi lähtee treeneihin, sano hänelle:
Lähteet ja lisää aiheesta:
Blogitekstin kirjoittaja: Katja Väisänen, ammattivalmentaja (kestävyysvalmennusta 30 vuoden ajalta)
