Moni urheilija ja valmentaja mittaa ja vertaa harjoituksissa sekunteja ja metrejä, mutta urheilijan psyykkisten taitojen harjoittaminen jää vähemmälle huomiolle. Psyykkiset taidot ovat kuitenkin yksi iso osa urheilijan kokonaisvaltaista valmennusta. Näihin taitoihin voidaan laskea kokonaiselämäntilanteen huomioiminen, vuorovaikutustilanteet, psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen urheilija keskiössä.
Keskittymiskyky, suoritusvarmuus kilpailutilanteessa, itseluottamus, henkinen vahvuus sekä kuormituksen sieto ja loukkaantumisten ehkäisy ovat urheilijalle tärkeitä ominaisuuksia. Kilpailujännityksen käsittely on yksi tärkeä psyykkinen ominaisuus, johon kannattaa keskittyä kilpailukaudella. Ainainen selittäminen tappion hetkellä on merkki psyykkisten taitojen kehittymättömyydestä. Monesti urheilijat tarvitsevatkin ulkopuolista apua näiden taitojen käsittelemiseen ja kehittämiseen. Tässä valmentajat ja vanhemmat ovat tärkeässä roolissa, varsinkin nuoren urheilijan apuna.
Tavoitteen asettelu on tärkeä osa itseluottamuksen kehittymistä. Jos tavoitteet on asetettu realistisesti, tukee tavoitteiden asettelu itseluottamusta ja vähentää kilpailutilanteen ahdistuneisuutta. Vastaavasti liian kovat tavoitteet voivat lisätä ahdistuneisuutta jopa siihen pisteeseen, että urheilija ei kykene kilpailemaan lainkaan, alisuoriutuu paineiden alla tai selittelee suorituksensa jälkeen. Monesti urheilija itse luo itselleen liikaa paineita ja tavoitteita sekä uhkakuvia. Tämän vuoksi tavoitteet esimerkiksi kilpailutilanteeseen on asetettava huolella. Tavoitteiden ei kannata läheskään aina olla tulostavoitteita, vaan tavoitteeksi riittää vaikka se, että ”en anna periksi” tai ”pystyn keskittymään suoritukseen koko kilpailun ajan”. Tulostavoitteet ovat usein nuorelle urheilijalle ns. peikko ja varsinkin vertaaminen muihin saattaa aiheuttaa noidankehän nuoren urheilijan pään sisään.
Hyvin asetetut tavoitteet ohjaavat nuoren harjoittelua, kilpailua ja elämää kokonaisuutena. Ne helpottavat urheilijaa nollaamaan tilanteen kilpailun jälkeen sekä käsittelemään mahdollisia epäonnistumisia ja virheitä. Epäonnistumisen jälkeen tulisi pystyä nollaamaan tilanne ja tunteiden käsittely (esimerkiksi harmitus) epäonnistuneen suorituksen jälkeen on tärkeää. Lisäksi virheestä oppiminen on tärkeä osa epäonnistumista, ”ensi kerralla paremmin tai toisin”. Myös tilanteen hyväksyminen ja energian säästäminen seuraavaan tilanteeseen on tärkeä osa tilannetta. Nuori urheilija jääkin usein pohtimaan epäonnistunutta suoritustaan ja tässä tilanteessa vanhemmilla ja valmentajalla on tärkeä rooli ohjata nuorta eteenpäin.
Kilpaileminen sytyttää monen taistelutahdon ja tuo lisäpotkua suoritukseen. Urheilija asettaa itselleen tavoitteen kilpailuun joko tiedostamattaan tai tiedostetusti. Ympäristön (vanhemmat, valmentaja, kilpakumppanit) luomat paineet usein ohjaavat tavoitteita. Siksi esimerkiksi vanhempien kannattaa olla varovaisia luodessaan tavoitteita urheilijalle. Nuoren urheilijan itsetunto on usein hauras ja vanhempien pitäisikin tuoda esille, että urheilija on arvokas juuri sellaisenaan, eikä nuoren arvo ole kiinni menestyksestä tai menestyksettömyydestä. Tällöin urheilijaa tulee auttaa löytämään positiivisia asioita suorituksesta, kuten ”yritit parhaasi” tai ”et antanut periksi, vaikka olikin hankaluuksia”.
Olen yläkouluikäisten urheilijoiden kanssa harjoitellut asettamaan tavoitteita sekä yksittäisiin harjoituksiin että pidemmän tähtäimen tavoitteita. Yksittäisen harjoituksen tavoitteet voivat olla pieniä tavoitteita, jotka toteutuvat lähes varmasti harjoituksessa. Niitä voivat olla vaikkapa ”yritän parhaani”, ”olen avoin ja yhteistyökykyinen” tai esimerkiksi ”olen ajoissa paikalla”. Pienet ja helpot tavoitteet ja niiden toteutuminen ovat yksi tärkeä osa urheilijan itseluottamuksen kehittymistä onnistumisen kokemuksen turvin. Nämä onnistumiset on hyvä tuoda esille ja urheilijoiden tietoisuuteen. Lisäksi pieniä tavoitteita voi kirjata itselleen ylös ennen harjoitusta tai kilpailua ja punnita tavoitteiden täyttymistä jälkeenpäin.
Onnistumisen kokemuksesta voi ammentaa voimaa harjoitteluun ja kilpailuihin. Kun palauttaa mieleensä jonkin onnistuneen suorituksen, miettiä miltä tuntui ennen suoritusta, miltä suorituksen aikana ja sen jälkeen, voi oppia tunnistamaan oman olotilansa onnistuneessa suorituksessa ja pyrkiä tavoittelemaan tätä olotilaa. Tästä voi pikkuhiljaa oppia pääsemään siihen kuuluisaan Flow-tilaan, jossa kaikki sujuu ongelmitta ja suorituskyky ja tulos on maksimaalinen.
Flown metsästysintoa toivotellen
Katja Väisänen
