Tänä talvena Suomineitoa on hellinyt runsas valkoinen lumipeite. Hiihtovälineitä on myyty ennätysmäärät ja moni jäänyt jopa ilman sopivia suksimia. Moni on löytänyt laduille vuosien tauon jälkeen. Koko Suomi on ns. hiihtänyt.  Jos viime kausi päättyi kuin kananlento, on tämä kausi jatkunut jatkumistaan, vaikkakin monien suunnanmuutosten ja epävarmuustekijöiden saattelemana.

Hiihtäjän harjoittelu voidaan karkeasti jakaa kesä – syksy – kilpailuun valmistautumiskauden ja kilpailukauden harjoitteluun. Tällä viikolla pohdimme akatemiavalmentajien kanssa näiden kausien haasteista ja onnistumisista peilaten harjoittelua mm. Suomen Hiihtoliiton uuteen valmennuslinjaukseen. Mielenkiintoista oli huomata, että vaikka valmentajia oli ympäri Suomea, eri ikäisten ja eri tasoisten hiihtäjien valmentajia, olivat monesti sekä onnistumiset että haasteet samat. Summaan niitä hieman seuraavaksi.

Kesäharjoittelussa moni valmentaja oli tyytyväinen juoksuharjoittelun onnistumiseen ja juoksuharjoittelun määrän lisääntymiseen. Hiihtäjän yksi tärkeimmistä kesäharjoittelumuodoista on juoksu. Juoksutesteillä pystytään helposti seurata kunnon kehittymistä. Ne ovat helposti toistettavissa ja keliolosuhteet eivät suuremmin määrittele tulosta, toisin kuin hiihdossa. Monesti kiusana hiihtäjillä ovatkin erilaiset vaivat, joita juoksuharjoittelusta syntyy. Tähän onkin kiinnitettävä erityistä huomiota harjoituskauden alkaessa, esimerkiksi (juoksu)harjoitusmäärien maltillisella nostamisella ja erilaisilla tukiharjoitteilla/aktivoinneilla ja lihashuollolla. Hiihtoliiton testipaketista moni valmentaja käyttää juoksutesteihin 3000 m ja 1000 m juoksutestiä, jotka kertovat kyllä omalla karulla tavallaan suorituskykyisyydestä, jota uuden linjauksen mukaan pyritäänkin pitämään yllä koko kauden. Näitä juoksutestejä käytetään myös liiton leireillä testeinä verrattavuuden vuoksi. Lisäksi testaamiseen kesällä/syksyllä käytetään ns. pikkumattotestiä sekä erilaisia mäkijuoksutestejä.

Syksyn ja alkutalven harjoittelussa näkyi monissa valmennusryhmissä terveys. Eli koronan tuoma panostus hygieniaan ja kontaktien vähentymiseen toi hiihtäjille terveitä harjoituspäiviä. Toisaalta monella valmentajalla huolenaiheeksi nousi kauden aikana riittävä energiansaanti ja sen kautta kehittyminen. Jos urheilija ei saa riittävästi energiaa, ei kehittymistä voi tapahtua. Lisäksi monella urheilijalla saattoi ensilumilla vauhdit karata liian koviksi ja sitä kautta rasitustasot nousta liian suuriksi. Ensilumenladut monella paikkakunnalla antoivat mahdollisuuden aloittaa hiihtokausi aikaisin, mutta toisaalta niiden ruuhkaisuus toi ongelmia toteuttaa laadukasta lumiharjoittelua. Alkutalvesta harjoituskilpailut ja alueelliset kilpailut olivat lähes ainoita kilpailuja, joita pystyttiin toteuttamaan ja näin jälkeenpäin ajatellen ei olisi ollut kiire niitäkään järjestellä, sillä kauden päätöskilpailut venyivät kuukaudella eteenpäin koronatilanteen vuoksi. Eli tässäkin maltti olisi voinut olla valttia.

On aika kiittää kuluneesta hiihtokaudesta, kaivaa esille viime keväänä asetetut tavoitteet ja peilata niitä kuluneen kauden tapahtumiin ja hengähtää hetki. Tämän jälkeen uudet tavoitteenasettelut, suunnitelmat ja toteutus kohti seuraavaa hiihtokautta!

Toivotaan ensi kaudelle yhtä lumista talvea, terveyttä koko kansalle ja ehjää harjoitus- ja kilpailukautta koko hiihtoväelle.

Kevätterveisin
Katja Väisänen