Tätä minulle hoettiin aina nuoruudessa ja huomaan hokevani sitä nykyisin lapsilleni. Monessa kestävyyslajissa on ollut viime aikoina keskusteluissa urheilijoiden paino, tai pikemminkin painamattomuus. Ruotsi ja Norja vetävät kovaa linjaa hiihtäjiensä painon suhteen: jos olet liian kevyt, ei maajoukkuetoimintaan ole asiaa. USA:n hiihdon olympiavoittaja Jessica Diggins on avautunut omista ongelmistaan syömisen kanssa. Monessa lajissa onkin tartuttu toimeen urheilijoiden painon seurannan kanssa ja tuotu tietoisuutta riittävän energiansaannin tarpeellisuudesta ja tärkeydestä.

Urheilijan paino on ollut ja on edelleen monella tavalla tabu. Monessa lajissa ulkonäköpaineet ovat valtavat, ja niitä ruokitaan monesti mm. sosiaalisessa mediassa. Fakta on kuitenkin se, että riittävä energiansaanti takaa palautumisen ja kehittymisen, kun taas liian vähäinen energiansaanti altistaa flunssalle, koska vastustuskyky heikkenee. Lisäksi energianpuutos aiheuttaa palautumisen hidastumista, luuston heikkenemistä ja jopa muutoksia sydän – ja verenkiertoelimistöön, hormonitoiminnasta puhumattakaan.

On siis selvää, että urheilijan pitää syödä riittävästi kehittyäkseen. Lisäksi ruokailujen rytmittäminen on tärkeää onnistuneen harjoituksen takaamiseksi. Ruokailuissa pitää syödä riittävästi hiilihydraatteja, jotta laadukas harjoittelu on mahdollista. Proteiinia pitää muistaa syödä jokaisella aterialla, jotta niiden saanti on riittävää ja lihaksisto saa rakennusaineensa.

Energiantarve heittelee lähes päivittäin. Lisääntynyt energiantarve syntyy esimerkiksi leiriolosuhteissa, kun harjoitellaan enemmän kuin normaalisti. Lisäksi mm. peruskuntokaudella tarvitaan enemmän energiaa, sillä silloin harjoitellaan enemmän ja pidempikestoisia harjoituksia kuin kilpailukaudella. Nuorilla pituuskasvuvaihe lisää huomattavasti energiatarvetta, ja sen monet teinien vanhemmat ovat varmasti huomanneetkin: aina jääkaapilla roikkumassa!  Lisäksi muu aktivisuus lisää energiantarvetta. Jos nuori on väsynyt ja arjessa jaksaminen on heikkoa, voidaankin miettiä, onko energiansaanti riittävää. Monesti kasvupyrähdys saattaa tulla huomaamatta, eikä välttämättä olla ymmärretty lisätä energiansaantia.

Miten vanhempana voisimme tukea lapsemme ruokavaliota? Takaamalla laadukkaan, riittävän energiansaannin. Lisäksi kannustamalla lasta terveellisiin valintoihin ja mahdollistamalla monipuolisen ja terveellisen ruokavalion. Voimme opastaa nuorta valinnoissa, mutta antamalla myös tiettyä vapautta ja rentoutta ruokavalioon. Energiansaantia ja energiankulutusta voi seurata täyttämällä ruokapäiväkirjaa, tarkistamalla esimerkiksi ruokavalion säännöllisyyden ja monipuolisuuden sekä kannustamalla nuorta syömään riittävästi. Lasta kannattaa ohjata ravitsemuksessa ennakointiin ja suunnitella yhdessä nuoren kanssa päivän tai vaikkapa viikon ateriat ja ateriarytmi. Lisäksi yhdessä nuoren kanssa voi pohtia seuraavia kysymyksiä: Kuinka monta tuntia viikossa tulee harjoittelua? Kuinka paljon harjoittelu lisää energiantarvetta? Onko jokaisella aterialla saatavilla proteiininlähteitä, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä onko nesteitä nautittu riittävästi? Lisäksi vanhempien kannattaa pohtia omaa suhdettaan ruokaan, miten ruoasta puhutaan kotona ja saako nuori osallistua perheen ruokavalion suunnitteluun.

Energiantäyteistä joulun aikaa toivotellen

Katja Väisänen