Historiaa ja taustaa
Mäkihyppyyn, Norjan Telemarkista 1800-luvun puolivälistä alkunsa saaneeseen ja norjalaisten siirtokuntien myötä Pohjois-Amerikkaan, Keski-Eurooppaan sekä Suomeen ja muihin Pohjoismaihin sekä sittemmin lähes kautta pohjoisen pallonpuoliskon levinneeseen ja suuren suosion saavuttaneeseen urheilulajiin on alusta asti kuulunut hypyn pituuden lisäksi sen tyylikkyyden arviointi. Hyppytyylit, kuten arviointikriteeritkin ovat vuosien saatossa muuttuneet. Perustekemisen eli vauhtimäen laskun ja ponnistuksen jälkeen ovat hyppääjät ilmalennossa alkuun pyöritelleet käsiään kierroksen sivuilla ennen vientiä housunsaumalle, sitten vieneet kädet suoriksi eteensä ja siitä sivuille tiukasti housunsaumaan, kun taas nykytyyliin kädet ovat hyppääjän sivuilla pyrkien aerodynaamisessa asennossa maksimoimaan 1980-luvulla v-asentoon levinneiden suksien ja hyppääjän kehon muodostaman kantopinnan.
Suomalaisen ja erityisesti lahtelaisen lajikehityksen yksi tärkeä käännekohta oli Lauri ”Tahko” Pihkalan kirjoitus Suomen Urheilulehdessä 1922, jossa hän esitti, että Holmenkollenin kisojen suomalaisten menestyksen ansiosta Suomeen pitäisi saada vastaavanlainen hiihtojuhla ja sille näyttämö. Hänen mielestään Lahden ja Salpausselän maastot olisivat parhaat hiihtourheilun harjoittamiseen Etelä-Suomessa. Myös Lahden etäisyys Helsingistä ja rautatie tukivat tätä ajatusta. Lahtelaiset ryhtyvät tuolloin toteuttamaan ajatusta ja perustivat 4.4.1922 Lahden Hiihtoseuran ja järjestivät ensimmäiset talvikisat jo vuonna 1923.
Tuomaritoiminnassa merkittävä tapahtuma noihin aikoihin oli, kun SVUL:n hiihtojaosto toimitti vuoden 1925 alussa uudet mäkihyppysäännöt, jotka edellyttivät, että mäkihyppykilpailuissa saivat toimia tuomareina vain hiihtojaoston rekisteröimät tuomarit. Tämän takia sekä hyppytyylin tasapuolisen ja asiantuntevan arvostelun edistämiseksi hiihtojaosto alkoi vuodesta 1925 järjestää mäenlaskun arvostelutuomarikursseja. Osanottaja tuo ensimmäinen Suomessa 8.1.1925 järjestetty mäkituomarikurssi keräsi 40 henkilöä, joista 15 oli Lahden Hiihtoseurasta. Tuona kyseisenä vuonna Lahden Hiihtoseuran mäkituomarikerhon tuomarikuntaan kuului jo yksi kansainvälisen / FIS-luokan tuomari, viisi I-luokan kansallista ja kahdeksan III-luokan piirikunnallista tuomaria.
Lahden Hiihtoseuran piirissä toimineet mäkituomarit perustivat helmikuussa 1949 ensimmäisen suomalaisen mäkituomarikerhon vastaamaan laajentuneen kilpailutoiminnan ja mäkihypyn sääntöjen vaatimuksiin ja katsoivat päätehtäväkseen tuomareiden koulutuksen. Vuonna 1950 Lahden Hiihtoseuran mäkituomarikerhon tuomarikuntaan kuuluikin jo kolme FIS-luokan, 13 I-luokan ja 13 II-luokan kansallista sekä seitsemän III-luokan piirikunnallista tuomaria. Huippuvuosi tässä mielessä oli vuosi 1993, jolloin uuden luokituksen mukaisesti FIS-tuomareita oli 15, valtakunnallisia 26 ja alueellisia 46.
Arvostelutuomareiden lisäksi mäkituomaritoimintaan liittyy myös muita kilpailujen järjestämisessä tarvittavia toimijoita, kuten esimerkiksi alastulorinteen vierellä kisassa hypyn pituutta mittaavat mittatuomarit, joiden tulee myöskin omata mäkituomarikoulutus. Kilpailun läpiviennin kannalta ensiarvoisen tärkeä on kilpailun tekninen asiantuntija TA (engl. TD = Technical Delegate), joka toimii kilpailun kolmihenkisen juryn puheenjohtajana. Muut juryn jäsenet ovat kilpailunjohtaja sekä TA:n assistentti. Juryn tehtävänä on valvoa, että kilpailu viedään läpi sääntöjen mukaisesti ja tasapuolisesti ja turvallisesti. Jury päättää mm. kulloinkin käytössä olevan lähtölavan, mahdollisista tuulirajoista, joiden puitteissa hyppääjille annetaan hyppylupa sekä esim. kilpailun keskeyttämisestä ja jatkamisesta, hypyn uusimisesta tai urheilijan hylkäämisestä. Jury myös käsittelee mahdolliset protestit. Juryn rooli on viime aikoina korostunut entisestään mäkien jatkaessa kasvamistaan sekä kehittyvien varusteiden mahdollistaen entistä pidempiä hyppyjä ja tuotua mukanaan lisää valvottavia sääntöjä mäkikilpailuihin. Nykyisellään FIS:n kansainväliset kilpailusäännöt ovatkin varsin tukeva opus erilaisia kilpailun läpiviemiseen ja esimerkiksi suorituspaikkaan liittyviä säännöksiä. Niiden lisäksi on vielä joukko yksityiskohtaisia ohjeistuksia mm. mäkihyppyvarusteista ja niiden kontrolloinnista.
Varsinaisen tuomari- ja TA-toiminnan lisäksi on Lahden Hiihtoseuran mäkituomarikerho kautta historiansa ollut edistämässä lajin ja tuomaritoiminnan kehittämistä ja tunnettuutta yhteistoiminnan kautta. Jäsenemme ovat mukana kaikkien Lahden Hiihtoseuran kilpailutapahtumien järjestelyissä Karpalon junioreiden viikkokisoista Salpauselän kisoihin ja muutama vuosi sitten jo seitsemättä kertaa Lahdessa kisailtuihin pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoihin. Kerho esittää jäseniään tehtäviin valtakunnallisiin kalenterikilpailuihin, tarjoaa apuaan koulutustoimintaan ja pyrkii aina saamaan edustuksensa Suomen Hiihtoliiton mäkituomarikerhon hallitukseen.
Hyppysuorituksen arvioinnista
Arviointikriteereinä lajin alkuvaiheessa olivat asento ylämäen laskussa, ponnistus hyppyrillä, asento ilmalennossa ja alastulossa sekä hypyn pituus. Nykyisin ylämäenlaskua ja ponnistusta ei suoranaisesti arvostella, toki niidenkin osa-alueiden tekeminen heijastuu arvioitavaan ilmalentovaiheeseen vahvastikin. Hypyn pituus ei niin ikään ole tuomareiden arviokriteerinä, vaan hypyn pituudelle annetaan pistearvo, joka on mäen K-pisteessä 60 pistettä ja kasvaa hypyn ylittäessä ja vähenee alittaessa tuon K-pisteen. Eri kokoisiin mäkiin on määritetty hypyn pituusmetrille erilaiset pistearvot, jotka pienenevät mäkikoon kasvaessa.
Nykyarvioinnissa hyppy jaetaan kolmeen vaiheeseen: ilmalentoon, alastuloon ja loppuliukuun. Arviointi alkaa hyppyrin keulalta ja päättyy kaatumarajalle, yleensä mäkimontun alimpaan kohtaan.
Kaikista edellä mainituista tuomari ei toisin, kuin monesti kuulee sanottavan ei anna, vaan vähentää pisteitä. Aivan täydellisestä suorituksesta on hyppääjälle nimittäin tulossa täydet 20 pistettä ja tuomarit arvioivat edellä kerrotuista osa alueista vähennyspisteet suorituksessa esiintyneiden virheiden perusteella. Tasapuolisuuden vuoksi ja mahdollisen oman seuran tai maan urheilijoiden suosimisen kitkemiseksi arvostelutuomareita on viisi, joiden antamista pisteistä ylin ja alin arvio jäävät huomiotta ja kolme jäljelle jäävää lasketaan mukaan tuloksiin. Yhtä kaikki kautta aikojen on haluttu hyppysuorituksen olevan paitsi näyttävä ja pitkä, myös varma ja hallittu kokonaisuus.
Tilanne nykyaikana
Vaikkakin meillä Suomessa mäkihyppääjien menestys ja sitä myötä lajin kansansuosio on viime vuosina ollut vain varjo 1950-luvulla alkaneesta, pienin taantumin vuosituhannen vaihteeseen kestäneistä huippuvuosista on mäkihyppy kuitenkin, etenkin Keski-Euroopassa suosituin talviurheilulaji ja televisiointisopimuksineen kansainvälisen hiihtoliiton ehkä tärkein rahasampo ja vetää monin paikoin täydet katsomot mäkimonttuihinkin. Laji sinänsä voi siis erittäin hyvin maailmalla.
Tuomaritoimintaan lajin ”hiljaiset” vuodet ovat vaikuttaneet junioriharrastajien vähentymisen myötä mäkimontuissa vähentyneiden vanhempien määrän kautta, sillä yhä pienemmästä porukasta on ollut haastavaa rekrytoida mukaan uusia tuomareita kursseille, vanhempia ja huoltajia kun tarvitaan muuallekin seuratoimintaan, ohjaajiksi, valmentajiksi, välinehuoltoon jne. Viime vuonna, kerhon 71. toimintavuonna Lahden Hiihtoseuran mäkituomarikerhon jäsenrekisterissä oli edelleen viisi FIS-tuomaria, 30 valtakunnallista sekä 26 alueellista tuomaria. Teknisten asiantuntijoiden osalta vastaavat luvut ovat kaksi mäkihypyn ja kaksi yhdistetyn FIS-TD:tä sekä kuusi ja seitsemän vastaavaa valtakunnallisen luokan TA:ta. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että iso osa em. henkilöistä on eläköitymässä tulevien viiden - kymmenen vuoden kuluessa, eikä viime vuosien tuomarikursseilta ole montakaan uutta tekijää saatu sitoutettua mukaan toimintaan ja urapolku uudesta tuomarikurssilaisesta kansainvälisiin kisoihin FIS-tuomariksi kestää vähimmilläänkin kuudesta seitsemään vuotta.
Pienenevien harrastajamäärien myötä myös mäkiseurojen talous on ajautunut monin paikoin ahdinkoon ja monesti kisojen osallistujamäärien pienenemisen myötä myös niiden tuottojen jäädessä pieniksi on seuroissa tietenkin kiinnitetty huomiota kisojen kustannuksiin, joista valitettavan usein huomio on kiinnittynyt erityisesti tuomareiden ja teknisten asiantuntijoiden palkkioihin. Säännöt kuitenkin edellyttävät lähtökohtaisesti viiden tuomarin käyttöä valtakunnallisten cupien sekä SM-kisojen tuomareina ja heistä nykyisin kolmen (aikaisemmin neljän, vähennettiin pari vuotta sitten juuri em. syystä), kuten myös kilpailun TA:n tulee olla kilpailupaikkakunnan ulkopuolisia.
Mäkituomarit ja TA:t harjoittelevat tehtäviään mm. seuraamalla urheilijoiden harjoituksia ja kansainvälisten kisojen televisiointeja, mutta tarvitsevat sen lisäksi myös tehtäviä pystyäkseen soveltamaan käytäntöön kursseilta saamiaan oppeja ja kehittämään edelleen osaamistaan sekä etenemään urallaan, jotta Suomen Hiihtoliitto jatkossakin voi osoittaa FIS-tuomarikoulutuksen saaneita ja hyväksytysti suorittaneita tuomareita omiin kansainvälisiin kisoihimme sekä esittää heitä nimettäväksi tehtäviin maailmalla. Asian merkitys tulee korostumaan etenkin, kun suomalaisen mäkihyppy saadaan jälleen nostettua takaisin omalle, maailman huipun tasolleen. Tätä taustaa vasten on väärä lähestymistapa arvioida mäkituomareita ja teknisiä asiantuntijoitamme kulueränä kilpailujen järjestämisessä. Suomalaista ja lahtelaista osaamista nimittäin arvostetaan edelleen maailmalla ja näin haluamme asian laidan olevan jatkossakin. Viime kaudella Lahden Hiihtoseuran tuomareilla ja TD:illä oli 16 nimettyä tehtävää eritasoisissa FIS:in kansainvälisisissä kisoissa.
Tulevaisuuden näkymät
Toivoa emme kuitenkaan ole vielä menettäneet, sillä viime vuosien tuomari ja TA-kurssilaisten joukosta on kuitenkin jo löytynyt uusia nuoria ja lupaavia kykyjä jopa FIS:in koulutusohjelmiin esitettäviksi. Lisäksi toiminnan juniorimäissä niin Lahden Karpalossa, kuin monilla muillakin paikkakunnilla on viime aikoina osoittaessa piristymisen merkkejä, on tuomaritoimintaankin mahdollista saada lisääntyneiden harrastajamäärien myötä uusia tuomarikurssilaisia heidän vanhemmistaan ja huoltajistaan. Tänä syksynä koronaepidemian vuoksi ensimmäistä kertaa etäyhteyksin järjestetyllä kerhomme sihteerin ja Suomen Hiihtoliiton tuomarikouluttajan Pekka Tervahartialan valtakunnallisella tuomarikurssilla oli mukana kolmetoista ensikertalaista.
Lahden Hiihtoseuran mäkituomarikerho haluaa edelleen jatkaa tuomaritoiminnan kehittämistä ja tunnetuksi tekemistä, jotta edellä mainitun osaamisen taso maassamme ja sen arvostus maailmalla säilyy tulevaisuudessakin. Vireä, reilu seitsenkymppinen ei riskeistä ja uhkatekijöistä huolimatta vetäydy kokonaan karanteeniin, vaan jatkaa tuleviin vuosikymmeniin uusin ja nykyaikaisin keinoin.
Jouni Forsström
Lahden Hiihtoseuran mäkituomarikerhon puheenjohtaja
